Aseiden valmistustarpeen vuoksi hydraulikäyttöiset piippuporauskoneet ilmestyivät jo 1400-luvulla. Kun J. Watt sai patentin käytännölliselle höyrykoneelle vuonna 1769, sylinterin työstötarkkuudesta tuli höyrykoneen avainkysymys. Vuonna 1774 englantilainen J. Wilkinson keksi aseen piippuporauskoneen, jota käytettiin seuraavana vuonna Watt-höyrykoneen sylinterilohkojen työstämiseen. Vuonna 1776 hän rakensi tarkemman sylinteriporauskoneen. Vuoden 1880 tienoilla Saksassa aloitettiin vaakaporauskoneiden valmistus etu- ja takapylväillä ja pöydillä. Sopeutuakseen erittäin suurten ja raskaiden työkappaleiden käsittelyyn 1900-luvun 30-luvulla kehitettiin lattiaporauskone. Jyrsintätyön lisääntyessä lattiaporausjyrsimet ilmestyivät 50-luvulla. 1900-luvun alussa kello- ja instrumenttiteollisuuden kehittymisen vuoksi tarvittiin laitteita, joissa on pieni reikäero, ja Sveitsiin ilmestyi koordinaattiporauskoneet. Porauskoneiden paikannustarkkuuden parantamiseksi on käytetty laajasti optisia lukupäitä tai digitaalisia näyttölaitteita. Joissakin porakoneissa käytetään myös digitaalista ohjausjärjestelmää paikannus- ja koneistusprosessien koordinointiin.